torstai 25. kesäkuuta 2015

Ranskan tyhjät kirkot moskeijoiksi?



Pariisin suuren moskeijan ”rehtorilla” ja Ranskan muslimineuvoston (Conseil Français du Culte Musulman, CFCM) puheenjohtajalla Dalil Boubakeurilla on Ranskassa osapuilleen sama rooli kuin Suomessa Anas Hajjarilla. Koska islam on organisatorisesti epämääräinen ja epähierarkkinen uskonto, sanoisin jopa de facto ”protestanttinen” maallikkoliike, niin Boubakeurin luonnehtiminen ”Ranskan muslimien johtajaksi” on kaikkea muuta kuin asianmukaista. Mutta Ranskan median silmissä hän yhtä kaikki on juuri sitä. Aina kun tahdotaan tietää muslimien kanta johonkin asiaan, käännytään ensin Boubakeurin puoleen. Algeriassa vuonna 1940 syntynyt Boubakeur edustaa - näin sanotaan - ”maltillista” ja ”tasavaltalaista” islamia. Hän on eri medioissa esillä tämän tästä. Television keskusteluohjelmissakin hän on tuttu kasvo.

Viime viikon maanantaina, 15.6., Boubakeur oli haastateltavana Europe 1 –kanavan aamulähetyksessä. Tuossa yhteydessä hän heitti ikään kuin kokeeksi ehdotuksen: koska Ranskassa on niin paljon tyhjiksi käyneitä ja asiallisesti ottaen käyttöä vaille jääneitä kirkkorakennuksia ja tarpeeseen nähden niin vähän moskeijoita, niin eikö voitaisi ikään kuin veljellisenä eleenä luovuttaa näitä pyhäköitä muslimiyhteisölle moskeijoiksi? Kansakunnan reaktio oli mielenkiintoinen.

Normiranskalaiset ovat, kuten hyvin tiedetään, eräs länsimaiden maallistuneimmista kansoista. Valitettavasti. Mutta silti Boubakeurin koepallo kiitettävän usein tyrmistyneenä torjuttiin. Ylle linkitetyssä Le Figaron jutussa asiaa avaa Frédéric Saint Clair
Ranskalainen yhteiskunta on suurelta osin luopunut kristinuskosta, ja kuitenkin ajatus siitä, että muslimit voisivat ottaa haltuunsa kristillisiä kirkkorakennuksia, shokeerasi ja herätti usein peräti aggressioita. Tämä ei välttämättä ollut tilanne tietyissä katolisen kirkon uskonnollisissa yhteisöissä, jotka saattavat olla hyvinkin avoimia tällaiselle uudentyyppiselle uskontojen väliselle dialogille. Sen sijaan Ranskan väestö kokonaisuutena, vaikka vain harva ranskalainen käy säännöllisesti kirkossa, näyttää kaikesta huolimatta olevan syvästi kiintynyt tähän isänperintöönsä (patrimoine) ja haluaa jatkossakin pitää sitä yksiselitteisesti kristillisenä. Tässä yhteydessä veisi liikaa tilaa analysoida kovin yksityiskohtaisesti tätä ranskalaisen yhteiskunnan syvää vastentahtoisuutta nähdä kulttuuriperintönsä osan luovuttamista muslimiyhteisölle, sillä syyt siihen ovat moninaiset ja usein hyvin mutkikkaat. Yhtä kaikki tätä vastentahtoisuutta tukeva todistusaineisto on niin vahva, että täytyy ihmetellä, kuinka Ranskan muslimiyhteisön johtaja – jos nyt tätä ilmaisua voi [Boubakeurista] käyttää – saattoikin erehtyä päästämään suustaan moisen sammakon.

Tuskinpa se varsinainen kömmähdys (impair) sittenkään edes oli, vaan nimenomaan juuri koepallo, jolla oli tarkoitus luodata Ranskan kansakunnan syvien rivien reaktioita. Samainen Boubakeur nimittäin vaati Tasavaltaa jo aikaisemmin tämän vuoden keväällä kaksinkertaistamaan Ranskan moskeijoiden lukumäärän mahdollisimman pian...

Muslimeja on Ranskassa viitisen miljoonaa. (Muutamat muslimit itse puhuvat peräti seitsemästä miljoonasta, mutta aivan niin paha tilanne ei ole – vielä…). Heillä on jo nyt käytössään n. 2500 moskeijaa ja kolmisensataa uutta on parasta aikaa rakenteilla tai ainakin arkkitehtien piirustuspöydillä. Tämän luulisi riittävän uskontokunnalle, jolla ei ole pappeja eikä alttareita ja jolle jumalanpalveluspaikaksi periaatteessa kelpaa rukousmaton pinta-alan verran maata tai lattiaa miltei missä tahansa tilassa. Toisaalta Ranskan autioituvalla maaseudulla ja maallistuneissa urbaanitaajamissa on tuhansia kirkkoja käytännössä tyhjinä ja käyttämättöminä.

Moni maallistunutkin ranskalainen siis pitää lähes sietämättömänä ajatusta, että nämä vanhat pyhäköt, joiden holveissa ovat kerran kajahdelleet kristilliset rukoukset ja gregoriaaninen kirkkolaulu, päätyisivät muslimien haltuun. Tämä on merkki terveestä identiteetintajusta, mahdollisesti myös ripauksesta silkkaa itsesäilytysvaistoa.

             

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti